Sivuhenkilönä työpaja

Sivuhenkilönä on sana- ja teatteritaidetta yhdistävä, kouluväkivaltaa käsittelevä työpaja, jota ylläpitävät Marjo Meriranta ja Anni Marin.

Miten päädyitte sanataiteen ja teatteri-ilmaisun ohjaajiksi?

Marjo: sanataide lipui elämääni yllättäen, oman kirjallisuusharrastuksen ja -intohimon sekä varsin teoreettispainotteisten yliopisto-opintojen kautta. Olen koulutukseltani kirjallisuudentutkija (FM) ja minua kiinnosti jo opintojen alusta saakka kirjallisuuden ja kirjoittamisen vaikutus yksilöön - näin pähkinänkuoressa. Teen sanataideohjausta ja kirjallisuuskasvatusta "toisen ammattini", kustannustoimitustyön, ohella, ja nämä tukevat toisiaan sekä antavat toisilleen jännittävää vastapainoa.

Anni: Olen nuoresta lähtien ollut kiinnostunut teatterista ja harrastanut sitä paljon mutta en koskaan tuntenut intohimoa olla lavalla ja näytellä. Yhteishenki lavan takana, draaman analysointi ja heittäytyminen mielikuvituksen varaan oli SE JUTTU miksi tahdoin olla mukana. Lukion jälkeen löysin sattumalta tällaisen ammattinimikkeen (keväällä 2005 nimike ja koulutus oli vielä täysin tuntematon kaikkialla) ja Keski-Pohjanmaan amk:n painotus juuri soveltavaan teatteriin (eli kun teatterilla osallistetaan ja sitä sovelletaan erilaisiin käyttötarkoituksiin ja ryhmille - ei tehdä vain esityksiä) tuntui valtavan mielenkiintoiselta. Pääsin sisään ja opiskelujen aikana, sekä työelämän kautta, olen täysin vakuuttunut että olen omalla alallani. Mielenkiintoisempaa kuin esiintyä itse, on antaa muille välineitä olla näkyvillä ja heittäytyä draamaan.

Milloin ja miten syntyi sivuhenkilönä-työpaja?

Marjo: Sivuhenkilönä-työpajan syntyhistoria löytyy blogistamme (sivuhenkilona.blogspot.com). Lyhyesti: tunnemme toisemme lukio-vuosista, opiskelimme tahoillamme ja Annin muutettua Kuopioon viime syksynä löysimme toisemme, ajatuksemme kietoutuivat yksiin ja syntyi Sivuhenkilönä.

Miksi aiheena juuri kouluväkivalta?

Marjo: Valitettavasti kouluväkivalta on aina ajankohtainen aihe, jonka kitkemiseen kenelläkään ei tunnu olevan toimivia työvälineitä. Annin mielessä aihe oli pyörinyt jo useiden vuosien ajan, tässä työpajassa se sai lopullisen muotonsa.

Anni: Koska kouluväkivalta on valitettavan tuttu aihe kaikissa kouluissa, oli odotettavissa että sen vastaanottaminen kouluissa olisi avointa. Näin koulut ja oppilaat pääsevät teeman ohella tutustumaan myös taidetyöpajatyöskentelyyn - jota yleisesti on liian vähän tarjolla.

Millainen vaikutus työpajallanne on ollut?

Marjo: Työpajan vaikutukset ovat olleet moniulotteiset. Palautteiden mukaan se on todella tehnyt vaikutuksensa ja saanut nuoret ajattelemaan paitsi kiusaamista myös "sivuhenkilöyttä" yhä enemmän ja miettimään omaa käyttäytymistään kiusaamistilanteessa. Toisaalta nuoret ovat sukeltaneet työpajatoiminnassa myös kiusatun maailmaan ja saaneet kosketuksensa myös siihen, millainen kokemus kiusaamistilanne kiusatulle on.

Anni: Kuten edellä jo avasinkin, niin työpaja on antanut oppilaille myös uudenlaisia kokemuksia oppimisesta taiteen avulla. Moni on ollut yllättynyt heittäytymisestään/rohkeudestaan. Työpaja on antanut myös uudenlaisia onnistumisenkokemuksia oppilaille.

Lyhyesti mitä työpajassa tapahtuu?

Lyhyesti: teemme kouluväkivaltaan liittyiä sanataide- ja draamaharjoituksia.

Anni: Tilana on tavallinen luokkatila jonka "lavastamme" teeman mukaisesti. Sanataideosiossa oppilaat saattavat esimerkiksi kirjoittaa blogi- tai päiväkirjamerkintöjä tai analysoida lehtiartikkeleita. Draamassa perehdytään erilaisiin sivuhenkilö-rooleihin ja kokeillaan fiktiivisessä kohtauksessa, miten kiusaamistilanteeseen voi puuttua.

Omasta mielestäni työpaja oli mielenkiintoinen ja oli kivaa heittäytyä eri hahmojen rooleihin. Sain myös uutta näkökulmaa koulukiusaamisesta ja tiedän tulevaisuudessa miten toimia kiusaamista koskevissa tilanteissa paremmin.