Varjofestarit järjestetään 15.-16. kesäkuuta Kulttuuriareena 44:lla jo toista kertaa!Tällä kertaa tapahtuma on siis kaksipäiväinen. Keskiviikkona 15.6 ovet aukeavat 17.30. Tapahtumassa tullaan kuulemaan elävää musiikkia neljältä nuorten bändiltä. Lauteille nousevat Will O' Wisp, TraparT, Cellar Inc. ja bändikisan voittaja Block Buster. Nuorisokulttuuria on esillä myös graffitiseinän muodossa johon saavat kaikki osallistujat tulla antamaan oman taiteellisen panoksensa. Lisäksi paikan päällä järjestetään paitatuunausta eli pääset antamaan festaripaidalle persoonallisemman ilmeen. Luvassa on myös jännitysmomentti; kulttuuriarpajaiset, joissa voi voittaa mm. t -paitoja ja pääsylippuja monenlaisiin kulttuuritapahtumiin ja esityksiin. Loppuillan teemaan sopien 44:lla pidetään zombimaskeerauspaja. Illan päätteeksi luvassa on Pasi Ruotsalaisen elokuvan, Viljo Zombintappajan (K-15), toinen näytös.
Torstaina 16.6 on luvassa erilaisia ja työpajoja, mm. parkouria, naamiotyöskentelyä ja myös yhteisötaideprojekti @kuopio.doc tulee olemaan tapahtumassa mukana. Torstaipäivän loppuun vedetään Tanssimaraton musiikkikeskuksella!
Tapahtuma on ilmainen ja päihteetön. Tervetuloa festaamaan kesäkuussa!
Lisätietoa Bändeistä sekä keskiviikon soittoajat:
Will O' Wisp 18.00
http://www.facebook.com/willowispofficial/
TraparT 19.00
http://www.mikseri.net/trapart/
Cellar Inc. 20.00
http://www.mikseri.net/cellar-inc/
Block Buster 21.00
http://www.myspace.com/blockbusterrocks/
Lisäksi varaslähdön ottaa Mental Wealth klo. 17.30
Laulu: Simeoni Julkunen 14 v.
Kitara: Perttu Tavi 13 v.
Basso: Oliver Karttunen 13 v.
Rummut: Eliot Karttunen 11 v.
tiistai 31. toukokuuta 2011
maanantai 30. toukokuuta 2011
Tätä olen: Ville
Olen 24 vuotias puuseppä. Olen asunut Kuopiossa koko ikäni. Mutta viimeinkin suunnitelmissa on lähteä opiskelemaan Jyväskylään Tarjoilia/Baarimikoksi, mutta sitten syksyllä. Harrastuksiin on kuulunut kamppailulajit jo 18 vuoden ajan ja todella kova hinku olisi aloittaa jonkin instrumentin soitto. Tosin enpä ole löytänyt vielä kurssia jossa opetetaan kitaran soittoa lahjattomille :)
perjantai 27. toukokuuta 2011
umMikko
No tässäpä on sitten esittely henkilöstä nimeltä Mikko.
Mikko on persoona isolla P:llä No pun intended.
Mikko harrastaa teatteria joskin tällä hetkellä Mikko ei ole missään näytelmäprojektissa
Mikko tykkää puhua itsestään kolmannessa persoonassa.
Mikon puheista kannattaa suodattaa 90% ja loppuun 10% kannattaa suhtautua skeptisesti.
Mikko kuuntelee mökää. kuolema metallia ja sitä erinäisissä muodoissaan. lisäksi humppaa ja muuta.
Musiikki on tätkeä osa Mikon päivittäistä elämää sillä päivä ei lähde käyntiin jos hän ei saa örinää kuuloelimiinsä.
Mikko on myöskin 2008 vuoden ylioppilas. valmistui sellaisesta lukiosta joka lakkautettiin heti sen jälkeen, asioilla ei liene mitään yhteyttä.
Mikko on ollut hetken aikaa ala-asteen viidennen luokan englannin opettaja ja sitten maahanmuuttajien ohjaaja.
Mikko on myöskin toiminut jonkin aikaa nuorisotalolla ohjaajana.
Mikko on pelaaja. elä kysy tästä aiheesta enempää ellet halua sulattaa aivojasi korvien kautta ulos.
Mikko tykkää myös provosoida, ärsyttää, aktivoida, passivoida ja hämmentää.
Mikon muihin harrastuksiin kuuluu mm. piirtely, kirjoittaminen (englanniksi, runoja ja lyhyitä tarinoita.) elokuvien katselu, lukeminen ja teräaseiden keräily.
Mikon lempiväri on musta ja lempiruoka on.
Mikko on persoona isolla P:llä No pun intended.
Mikko harrastaa teatteria joskin tällä hetkellä Mikko ei ole missään näytelmäprojektissa
Mikko tykkää puhua itsestään kolmannessa persoonassa.
Mikon puheista kannattaa suodattaa 90% ja loppuun 10% kannattaa suhtautua skeptisesti.
Mikko kuuntelee mökää. kuolema metallia ja sitä erinäisissä muodoissaan. lisäksi humppaa ja muuta.
Musiikki on tätkeä osa Mikon päivittäistä elämää sillä päivä ei lähde käyntiin jos hän ei saa örinää kuuloelimiinsä.
Mikko on myöskin 2008 vuoden ylioppilas. valmistui sellaisesta lukiosta joka lakkautettiin heti sen jälkeen, asioilla ei liene mitään yhteyttä.
Mikko on ollut hetken aikaa ala-asteen viidennen luokan englannin opettaja ja sitten maahanmuuttajien ohjaaja.
Mikko on myöskin toiminut jonkin aikaa nuorisotalolla ohjaajana.
Mikko on pelaaja. elä kysy tästä aiheesta enempää ellet halua sulattaa aivojasi korvien kautta ulos.
Mikko tykkää myös provosoida, ärsyttää, aktivoida, passivoida ja hämmentää.
Mikon muihin harrastuksiin kuuluu mm. piirtely, kirjoittaminen (englanniksi, runoja ja lyhyitä tarinoita.) elokuvien katselu, lukeminen ja teräaseiden keräily.
Mikon lempiväri on musta ja lempiruoka on.
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
Näyttämöteos @kuopio, Anskun näkökanta
6. ja 7.5. Sotkulla esitetty näyttämöteos @kuopio on osa pidempiaikaista projektia, @kuopio.doc, jonka tehtävänä on ollut haalia eri ikäryhmiin kuuluvien ihmisten osoitemuistoja omista edellisistä osoitteistaan. Projektia on toteutettu erilaisin työpajoin, joissa esimerkiksi on kirjoitettu kortteja entisen asunnon nykyisille asukkaille.
@kuopio yhdisti näitä ihmisten osoitemuistoja, sekä tanssija Sonja Jokiniemen omia ja fiktiivisiä osoitemuistoja. Esitys koostui lähinnä Jokiniemen soolosta, mutta yleisölle yllätyksenä massiivinen joukko avustajia marssi ulkoa lavalle viimeiseen kohtaukseen.
Omalta kannaltani ensikosketus teokseen oli postilaatikoiden rakentaminen ja harjoitusten seuraaminen Sotkulla. Sitten päästiinkin itse harjoituksiin mukaan kertomaan omia asumiskokemuksia sekä osoitemuistoja. Oli hauskaa pyöriä väsyneenä Sotkulla hölisemässä omiaan, ja sitä kautta tulla tiiviimmin osaksi koko projektia.
Esitysviikko sujui mukavasti esitystilan luomisen ja näyttämöharjoitusten merkeissä. Vapaaehtoisista, eri-ikäisistä ihmisistä koostunut ryhmä oli inspiroiva koko projektin avautumisen ja hahmottamisen kannalta.
maanantai 9. toukokuuta 2011
Riina kertoo @Kuopio -tanssitaideteoksesta
@kuopio.doc -yhteisötaideprojektin osana Sotkulla kahden esityksen voimin nähty @Kuopio -tanssitaideteos pureutuu muuttamisen ja muutoksen ytimeen. Se koostuu Sonja Jokiniemen liikkeellisistä osoitemuisteluista, sekä vapaaehtoisten (joihin allekirjoittanut itse, sekä kaksi muuta projektin harjoittelijaa kuuluivat) muisteluun aivan teoksen lopussa.
Jokiniemi muistelee omia osoitteitaan ja niissä tapahtuneita asioita hyvinkin selkeästi, mutta taidokkaasti. Liike on ilmentävää ja hallittua, mutta samalla erittäinkin koreografisesti näyttävää. Jokainen kohtaus rakentuu itsenäisenä kokonaisuutenaan saumattomasti osaksi teosta rytmittäen sen selkeäksi ja yhtenäiseksi. Tarinoiden kerronta liikkeellisesti on teoksen luonteen kannalta kaiken kaikkiaan toimiva konsepti.
Vapaaehtoiset tulevat mukaan ikään kuin yllätyksenä, aivan teoksen viimeisillä minuuteilla, kun Jokiniemi avaa näyttämön sivussa olevan ulko-oven päästäen sisään joukon tavallisilta kadulla kulkijoilta näyttäviä eri-ikäisiä ihmisiä. Levittäydymme rauhallisesti kulkien näyttämölle kertoen samalla ääneen omia osoitemuistojamme. Muistot sekoittuvat äänimaisemaksi, josta yleisön jäsenet kuitenkin voivat keskittyä kuuntelemaan tietyn henkilön kertomaa tarinaa. Lopuksi vapaaehtoiset muodostavat Jokiniemen kanssa rivin, ja luemme omat osoitteemme yhteen ääneen kronologisessa järjestyksessä ensimmäisestä viimeisimpään paperilta. Osan listat ovat lyhyempiä, ja osan pidempiä. Kun viimeinenkin listansa loppuun päässyt lausuu osoitteensa loppuun paikkakunnan "Kuopio", on se mitä oivallisin lopetus teokselle.
Jokiniemen soolo-osuus kaikessa mukaansatempaavuudessaan ja vauhdikkuudessaan on hyvä yhdistelmä vapaaehtoisten rauhalliseen liikkumiseen ja varsin "tavanomaiseen" jutusteluun. Hyvä energia ja erilaiset tarinankerronnan muodot kantavat @Kuopiota alusta loppuun, ja muodostavat siitä mielenkiintoisen kokonaisuuden seurata keskenään hyvinkin erilaisille katsojille.
Jokiniemi muistelee omia osoitteitaan ja niissä tapahtuneita asioita hyvinkin selkeästi, mutta taidokkaasti. Liike on ilmentävää ja hallittua, mutta samalla erittäinkin koreografisesti näyttävää. Jokainen kohtaus rakentuu itsenäisenä kokonaisuutenaan saumattomasti osaksi teosta rytmittäen sen selkeäksi ja yhtenäiseksi. Tarinoiden kerronta liikkeellisesti on teoksen luonteen kannalta kaiken kaikkiaan toimiva konsepti.
Vapaaehtoiset tulevat mukaan ikään kuin yllätyksenä, aivan teoksen viimeisillä minuuteilla, kun Jokiniemi avaa näyttämön sivussa olevan ulko-oven päästäen sisään joukon tavallisilta kadulla kulkijoilta näyttäviä eri-ikäisiä ihmisiä. Levittäydymme rauhallisesti kulkien näyttämölle kertoen samalla ääneen omia osoitemuistojamme. Muistot sekoittuvat äänimaisemaksi, josta yleisön jäsenet kuitenkin voivat keskittyä kuuntelemaan tietyn henkilön kertomaa tarinaa. Lopuksi vapaaehtoiset muodostavat Jokiniemen kanssa rivin, ja luemme omat osoitteemme yhteen ääneen kronologisessa järjestyksessä ensimmäisestä viimeisimpään paperilta. Osan listat ovat lyhyempiä, ja osan pidempiä. Kun viimeinenkin listansa loppuun päässyt lausuu osoitteensa loppuun paikkakunnan "Kuopio", on se mitä oivallisin lopetus teokselle.
Jokiniemen soolo-osuus kaikessa mukaansatempaavuudessaan ja vauhdikkuudessaan on hyvä yhdistelmä vapaaehtoisten rauhalliseen liikkumiseen ja varsin "tavanomaiseen" jutusteluun. Hyvä energia ja erilaiset tarinankerronnan muodot kantavat @Kuopiota alusta loppuun, ja muodostavat siitä mielenkiintoisen kokonaisuuden seurata keskenään hyvinkin erilaisille katsojille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)