@kuopio.doc -yhteisötaideprojektin osana Sotkulla kahden esityksen voimin nähty @Kuopio -tanssitaideteos pureutuu muuttamisen ja muutoksen ytimeen. Se koostuu Sonja Jokiniemen liikkeellisistä osoitemuisteluista, sekä vapaaehtoisten (joihin allekirjoittanut itse, sekä kaksi muuta projektin harjoittelijaa kuuluivat) muisteluun aivan teoksen lopussa.
Jokiniemi muistelee omia osoitteitaan ja niissä tapahtuneita asioita hyvinkin selkeästi, mutta taidokkaasti. Liike on ilmentävää ja hallittua, mutta samalla erittäinkin koreografisesti näyttävää. Jokainen kohtaus rakentuu itsenäisenä kokonaisuutenaan saumattomasti osaksi teosta rytmittäen sen selkeäksi ja yhtenäiseksi. Tarinoiden kerronta liikkeellisesti on teoksen luonteen kannalta kaiken kaikkiaan toimiva konsepti.
Vapaaehtoiset tulevat mukaan ikään kuin yllätyksenä, aivan teoksen viimeisillä minuuteilla, kun Jokiniemi avaa näyttämön sivussa olevan ulko-oven päästäen sisään joukon tavallisilta kadulla kulkijoilta näyttäviä eri-ikäisiä ihmisiä. Levittäydymme rauhallisesti kulkien näyttämölle kertoen samalla ääneen omia osoitemuistojamme. Muistot sekoittuvat äänimaisemaksi, josta yleisön jäsenet kuitenkin voivat keskittyä kuuntelemaan tietyn henkilön kertomaa tarinaa. Lopuksi vapaaehtoiset muodostavat Jokiniemen kanssa rivin, ja luemme omat osoitteemme yhteen ääneen kronologisessa järjestyksessä ensimmäisestä viimeisimpään paperilta. Osan listat ovat lyhyempiä, ja osan pidempiä. Kun viimeinenkin listansa loppuun päässyt lausuu osoitteensa loppuun paikkakunnan "Kuopio", on se mitä oivallisin lopetus teokselle.
Jokiniemen soolo-osuus kaikessa mukaansatempaavuudessaan ja vauhdikkuudessaan on hyvä yhdistelmä vapaaehtoisten rauhalliseen liikkumiseen ja varsin "tavanomaiseen" jutusteluun. Hyvä energia ja erilaiset tarinankerronnan muodot kantavat @Kuopiota alusta loppuun, ja muodostavat siitä mielenkiintoisen kokonaisuuden seurata keskenään hyvinkin erilaisille katsojille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti