Ensimmäinen luukku, jossa olin mukana, oli Johanna Tuukkasen "kinkun paistaminen" 3.12. Luukun idea oli riemastuttava, saimme hyvää palautetta myös lasin toiselta puolelta. Taiteilija Tuukkasen paistuessa korsetissaan omena suussa, kirjoitin kinkun paisto-ohjeen paperille ja kiinnitin sen ikkunaan. Odottelin munakellon soimista kinkun valmistumisen merkiksi omenaa rouskutellen. Vaikka luukussa ei sinänsä tapahtunutkaan paljon, se on taatusti ollut viihdyttävä.
Itsenäisyyspäivän luukussa ikäihmiset esittivät tanssillisia kiitoksia itsenäiselle Suomelle kuohuviinilasien nostelun merkeissä. Työnkuvani oli hääriä vieraiden joukossa täyttämässä laseja. Luukun osallistaminen oli toimiva lisä, sillä katsojatkin pääsivät nauttimaan juhlatunnelmasta konkreettisemmin kuin katsellessa ulkopuolelta.
7.12. olin täysin lasin toisella puolella, kun kävin katsomassa Johanna Tuukkasen luukun. Taiteilija tanssi suuren foliopalan kanssa, jonka hän lopulta kietoi ylleen mekoksi. Lopuksi ulkona värjötelleet katsojat saivat hopean väriseen paperiin käärittyjä konvehteja. Karkit olivat siis samaa teemaa, kuin taiteilijan "mekko". Luukkua katsellessa ainakin allekirjoittaneelle tuli varsin levollinen ja rauhallinen olo.
9.12. luukussa järjsestettiin lastenjuhlat. Työnkuvani oli tarkkailla ajan kulumista ja laittaa ikkunaan paperi, josta kävi ilmi, mitä luukun kuluessa tapahtui. Myös tämä luukku oli osallistava; Lapset juoksentelivat punaisten huivien kanssa, lahjoittivat katsojille purkitettua joulumieltä (naperot puhuivat pieniin purkkeihin ja sulkivat korkin), sekä koristelivat ekojoulukuusen (vapaaehtoinen puettiin vihreään kaapuun, ja häneen ripustettiin koristeita) ja söivät kakkua vieraiden kanssa. Luukussa oli alusta loppuun asti lämmin ja mukava tunnelma varsinkin valloittavien lasten ansiosta.
10.12. olin myöskin puhtaasti katsojan roolisssa. Kaksi enkeliä, mies ja nainen, kulkivat rankasti hidastettuna ikkunan vasemmasta laidassa olevasta huoneesta oikessa laidassa olevalle joulukuuselle ja takaisin. Esitys oli erittäin kaunista katsottavaa, vaikkei näköärsykkeitä ylettömästi ollutkaan.
13.12 minä ja kaksi ystävääni olimme luukun tähtiä. Esiinnyimme lempinimillämme; itse olin Peikko ja toverini Lohikäärme ja Mätä. Lucian päivänä luukun teemana oli luciuus ja sen kuuluminen kaikille. Olimme kukin pukeutuneet tyylimme mukaisesti, ja edustimme ns. antilucioita. Irvistelimme, poseerasimme ja huusimme ja lopuksi kruunasimme yhden meistä parhaaksi luciaksi vaaleanpunaisilla kaninkorvilla. Lisäksi kiinnitimme ikkunaan hyvän lucianpäivän toivotukset, tietenkin allekirjoitettuna lempinimillämme. Sekä minä että toverini olivat tyytyväisiä show'humme, ja myös katsojat antoivat hyvää palautetta. Joskin esityksemme kesti vain noin viisi minuuttia, tulimme siihen tulokseen, että esityksen konsepti ei olisi kantanutkaan paljon kauemmin. Lyhyestä virsi kaunis.
15.12. luukussa kokoontui naamioheimo, jotka itse luukussa esiintymisen jälkeen jatkoivat esitystään kaupungilla. Tehtävänäni oli kuvata naamioiden edesottamuksia, mitkä osoittautuivat toinen toistaan hauskemmiksi ja antoisimmiksi. Naamiohahmot ovat erityisellä tavalla kiinnostavia, sillä niiden tapa liikkua ja kommunikoida on jopa lapsekkaan korostettua.
17.12. luukussa koettiin tanssin taikaa kun vuorossa oli luovan tanssin esitys Elävä lumi, jossa myös allekirjoittanut oli mukana. Esiintyminen oli erittäin mukaansa tempaava kokemus, ajan ja paikan taju katosivat lähes täysin. Toivottavasti tuo sama taianomainen ja rentouttava tunnelma välittyi myös katsojille.
21.12. olin katsomassa luukkua, jonka ideana oli eräänlainen live-radiolähetys. Luukku poikkesi edellisistä, sillä ulos oli asetettu kaiutin, jotta yleisö saattoi kuulla sisältä tulevan puheen ja musiikin. Teemana oli soulfood; keittiömestari ja apulainen valmistivat mausteista kanaruokaa. Keittiömestari toimi samalla myös DJ:nä, soittolistalla oli letkeää joulumusiikkia. Ruuanvalmistuksen etenemistä oli hauska seurata, vaikka se saikin vatsan kurnimaan.
22.12. luukun teemana oli talvipäivänseisaus. Ulkopuolella olevalta yleisöltä tiedusteltiin, mikä heille tuo jouluna rauhan, tai mille he haluaisivat julistaa joulurauhan. Aina kun yleisön edustajan rauhaehdotus päätyi paperilapulla laatikkoon, ikkunassa oleva tanssija esitti pienen pätkän soolokoreografiaansa. Näin tanssiteos pääsi etenemään aina uusien ehdotuksien myötä.
24.12. luukussa oli nähtävissä aiempien luukkujen "muistoja". Esineitä, vaatteita ja esimerkiksi valokuvia joista katsoja sai pienen välähdyksen kustakin koetusta luukusta. Kaksi naamiokasvoista hahmoa kirjoittivat ikkunaan talvipäivänseisausluukussa yleisöltä kerättyjä ajatuksia joulurauhan viejistä ja tuojista.
